Kantajan päähenkilö on korkeasti koulutettu, muttei ole löytänyt paikkaansa maailmasta. Hotakainen sivaltaa välittömän leikkauspinnan reaalitodellisuuteen. Päähenkilö päätyy työntekijäksi hautausmaalle: tekee yleensä kesäisin ulkotöitä, mutta osallistuu myös muun muassa arkkujen kantamiseen, jos hautajaisissa on vähän osanottajia. Kantaja on merkillinen romaanin päähenkilö, koska hän vaikuta olevan edes oman elämänsä päähenkilö, joten Timo Kallion sijaan hänen luontevampi nimityksensä on toimensa mukainen kantaja. Hän saa päähänpinttymän teinivuosiensa ihastuksesta, Hannelesta, ja alkaa tavoitella tätä. Lukija saa tietää suoraan enemmän Hannelesta kuin hiljaisesta ja hieman melankoliaan ja silti toiveikkuuteen taipuvasta kantajasta.
Kantaja tulee surulliseksi, kun hänen hautaan kantamiensa arkkujen äärellä ei ole surijoita ja pappi pitää lyhyimmän mahdollisen puheen. Ei surijoita, ei menneisyyttä, ei identiteettiä. Vain nimi kivessä ja koruton arkku. Niinpä kantaja alkaa kirjoittaa fiktiivisiä muistokirjoituksia kuolleille, joita ei tunne. Hän antaa näin elämän muille paitsi itselleen. Päähenkilö kuuluu elämänsä isoon kuvaan, kuten suntio asian ilmaisisi, muttei sen etualalle. Ainakaan vielä.
Teos on taattua Hotakaista. Synkeä miljöö ja aihe, mutta sitäkin hotakaismaisempaa huumoria notkeine kielikuvineen ja vinoine virnistyksineen:
"Tunteita ei näe, joten helpottaakseni niiden erittelelyä kuvittelin ne maustamattomiksi broilerin rintafileiksi. - - Toinen tunne on viha. Vasaralla hakattu rintafile, merisuolalla maustettu, tulikuumalla pannulla puolikypsäksi paistettu, miltei raaka." (s. 115 - 116.)
Yksittäiset hautausmaakohtaukset, joissa kantaja lukee ääneen fiktiivisiä muistokirjoituksiaan vieraiden haudoilla, lähentelevät Finnhitsissä jo aikoinaan (2007) ollutta muistokirjoitusta. Toisaalta myös rakkaus Hanneleen on tuttua tyyliä jo Finnhitsin tunteen kuvauksista. Tuokiokuvat, joista yhdistyy tarina kantajasta, joka taistelee itseään vastaan ollakseen päähenkilö, ovat viihdyttävää lukemista, jolle pituutta kasvattava ilmava taitto ja kirjan välittäminen oheistuotteena antavat kevyet mullat.
Hotakainen Kari (2015) Kantaja. Helsinki: Kirjakauppaliitto.
