Voiko Agapetuksen (Yrjö Soinin) Asessorin naishuolia (1935) lukea näkemättä sivuillakin Aku Korhosen roolisuoritusta elokuva-adaptaatiossa (1937)? Voiko komisario Palmun vasenta kättä, Kokkia, kuvitella lukiessaan Mika Waltarin Komisario Palmun erehdystä (1940) ilman, että Leo Jokelan näyttelijäsuoritus (1960) palaa mieleen?
Näyttelijällä on suuri merkitys elokuva-adaptaatiossa, sillä hän voi ammattitaidollaan luoda lähtemättömän vaikutuksen yleisöön ja muokata tarinan kerrontaa paljon. Korhosen naishuolista kärsivän asessorin rooli Yrjö Nortan ja Toivo Särkän elokuvassa (1937) oli niin vahva, että se siirtyy lukukokemukseen, ja Jokela nosti Kokin Matti Kassilan ohjaamissa Palmu-elokuvissa, esimerkiksi Komisario Palmun erehdyksessä (1960), niin selkeästi esille, että lukija hämmästelee, kuinka vähän Kokki onkaan mukana Waltarin romaanissa (1940). Tässä on toki kyse näyttelijän ammattitaidosta, mutta myös elokuvan ja romaanin kerronnan eroista: audiovisuaalisessa elokuvassa henkilöhahmo on koko ajan läsnä, vaikkei fokus olekaan hänessä. Päähenkilön puhuessa toinen hahmo näkyy selän takana kommentoimassa vaivattomasti pienin elein tapahtumia, kun romaanin lineaarisessa kerronnassa tällaisen kuvaamiseen tarvittaisiin erityisponnisteluja niin kirjoittajalta, kertojalta kuin lukijaltakin.
Tämä ero ei toki vähennä kummankaan teosmuodon asemaa tai merkitystä – saati Hannes Häyrisen asessoritulkintaa Lasse Pöystin ohjauksessa vuodelta 1958. Ero vain korostaa niiden ainutkertaisuutta.
Kassila, Matti (1960) Komisario Palmun erehdys. Suomen Filmiteollisuus.
Norta, Yrjö & Särkkä, Toivo (1937) Asessorin naishuolet. Suomen Filmiteollisuus.
Pöysti, Lasse (1958) Asessorin naishuolet. Fennada-Filmi Oy.
Soini, Yrjö (1935) Asessorin naishuolet. Helsinkin: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Soini, Yrjö (1935) Asessorin naishuolet. Helsinkin: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Waltari, Mika (1940) Komisario Palmun erehdys. Helsinki: Werner Söderström Oy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti