Olen jostain syystä tarttunut viime aikoina usein 1800-luvun lopun teoksiin. Suurkulutuksessa ovat olleet muiden muassa Minna Canthin ja Juhani Ahon teokset, joita on erityisen mielenkiintoista lukea rinnakkain saman ajan kuvauksina. Canthin Hanna (1886) ja Ahon Helsinkiin (1889) kuvaavat elämää hyvin eri näkökulmista, mikä ei ole ihmeellistä, sillä onhan niiden kirjailijoillakin ollut näkemyseroja, mutta toisaalta niiden asetelmissa on paljon samaakin.
Maaseutu–kaupunki-vastakkainasettelu on molemmissa teoksissa samankaltainen. Maalla eletään lähes kansallisromanttista vapaata, ihanaa ja tervettä elämää, kun sen sijaan kaupungeissa on paheellista, ahdasta ja meluisaa. Hanna on nuori tyttö, joka lähetetään vahvistamaan terveyttään maalle, kun sen sijaan Juhani Ahon teoksen päähenkilö Antti on nuori maalta Helsinkiin matkaava ylioppilas, joka laiva- ja junamatkan aikana heittää hyvästit raittius- ja siveellisyysaatteille. Päähenkilöiden tilanteissa näkyy ilmestymisajankohdan sukupuoliero, sillä Hannan hahmon kaltainen henkilö ei olisi voinut opiskella ja elää yhtä vapaasti kuin Antti. Canthin vahva tasa-arvoaate ja Ahon teoksen pohdinta kielikiistasta ja yhteiskuntaluokista ovat molemmat aikansa kuvia, mutta kuvaavat tilannetta eri näkökulmista. Antti määritellään "ruotsalaisten" puolelle kuuluvaksi melko varakkaaksi opiskelijaksi, kun taas Hanna kuuluu köyhälistöön ja elää paljon konservatiivisempaa elämää, vaikka irrottautuukin lopulta uskonnon vaikutuspiiristä.
Hanna kokee isänsä alkoholin käytön uhkana, koko perhettä riivaavana ongelmana, johon ei pysty puuttumaan, mutta Antti taas tahtoo juoda, koska isänsäkin joi. Hän tahtoo näyttää aikuiselta ja omatahtoiselta mieheltä, vaikka Hannalla voikin tulkita olevan selkeämpiä ja jopa kypsempiä ajatuksia moraalista ja opiskelusta. Tämä on luonnollisesti aihe, jota kirjailijat ovat pyrkineet korostamaankin. Hannaa kuvataan usein psykologisesti, henkilöhahmon tunteisiinsa ja sisäiseen elämäänsä keskittyen, koska hänellä ei ole suurta fyysistä liikkumatilaa aikakautensa naisen roolissaan, kun taas Antin mielessä käyvät ajatukset ovat harvemmin kovin syvällisiä ja hahmo kuvataankin pikemminkin tekojensa kautta ikään kuin käänteisenä kasvutarinana. Hanna jää kotiin omaan rooliinsa ompelemaan ja haave opettajaksi opiskelemisesta jää vanhempien mielipiteiden varjoon, mutta Antti on konkreettisestikin koko ajan matkalla johonkin uuteen. Antin tekemät viittaukset David Copperfieldiinkaan eivät olisi sopineet Hannan elämänalaan. Rakkautta ja jopa erotiikkaa kuitenkin molemmista teoksista löytyy, kun sydämensä särkenyt humalainen Antti silmäilee kanssamatkustajiaan ja laivan henkilökuntaa ja Hanna tutustuu yhtäältä opiskelijapoikaan, Woldemariin, mutta toisaalta suhtautuu kiinteästi myös naispuolisiin ystäviinsä.
Teosten avoimet loput eivät ole suomalaisenkaan kirjallisuuden positiivisimpia, mutta lähes naturalistisesti kirjoitettu tarina kestää aikaa, ja molempien teosten teemat toistuvat kirjoittajasukupolvelta toiselle. Konteksti ja opettavuuden aste muuttuvat, mutta lukija jää.
Aho, Juhani (1997/1889) Helsinkiin. Helsinki: SKS.
Canth, Minna (e2015/1886) Hanna. Helsinki: Elisa Kirja (e-kirja).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti