Sivujuoni 5.1.b. eli näin särkyi kronologia: tiedon jakamisesta

Sivujuonet ovat arvaamattomia ja tässäkin blogissa ne rikkovat kronologista aikarakennetta, sillä sivujuoni 5.2. julkaistiin ennen tätä päivitystä, ja tämänkin jälkeen tullee vielä pienemmällä numeroinnilla olevia sivujuonteita. 

Tiedon jakaminen verkossa on kiehtova ajatus, mutta mitä voi jakaa ja mitä itse tahtoo jakaa? Sosiaalisen median kurssillamme on ollut paljon keskustelua siitä, kuinka verkkoidentiteetti ja ammatillinen kuva muodostuvat. Sehän muodostuu tietenkin julkaisuista, joita esimerkiksi blogissaan tekee – mitä aiheita nostaa esiin, minkälaisia tekstejä kirjoittaa ja mitä tietoa jakaa sekä itsestään että aiheistaan.

Tämän blogini aiheiston rajaaminen oli helppoa, mutta samalla vaikeaa, sillä se muodostui automaattisesti omista kiinnostuksen kohteistani, jotka ovat myös tutkimukseni kohteita, mutta ne eivät ole selvästi rajautuvia. Termeinä kirjallisuus ja elokuva kattavat melko paljon tekstin, kuvan ja viestinnän kentistä, mikä antaa hyvin liikkumatilaa, mutta samalla myös tuo rajaamisen haasteita. Tarkoituksenani onkin tehdä blogipäivityksiä paitsi kirjallisuudesta ja elokuvasta yleensä, myös yksittäisistä teoksista: pohdintaa, arvosteluja ja analyyseja. "Tekstimuotoina" käytän kuhunkin aiheeseen parhaiten soveltuvaa muotoa: tekstiä, kuvaa ja ehkä myös multimediaa.

Oman tietämyksen ja mielipiteen jakaminen on hyödyllistä tutkimuksellisestakin näkökulmasta, ja blogialusta on helppo julkaisukanava. Toisaalta tämä helppous voi innostaa kirjoittamaan erittäin paljon, jolloin määrä alkaa korvata laatua. Blogin näkyvyys onkin tässä ainoa varsinainen haaste, jonka voi yrittää voittaa käsittelemällä asioita uudesta näkökulmasta tai esimerkiksi ottamalla osaa ajankohtaiseen alan keskusteluun. Kannatan myös rinnakkaisjulkaisemista ja Open access -toimintaa, joten olen pohtinut mahdollisuuksia julkaista muualla ilmestyneitä verkkotekstejäni, esimerkiksi artikkeleita, erilaisissa akateemisissa verkkoyhteisöpalveluissa. Samoin laatimani opetusmateriaalia voisi hyödyntää paitsi blogissani, myös muissa verkkojulkaisukanavissa – organisaatioissa, joissa olen käynyt opettamassa, on yleensä tahdottu myös jollakin tavoin tallentaa opetusmateriaaleja, luentodioja ja opiskelijoiden töitä, joten tätä on tapahtunut jo automaattisestikin. Voisin yhdistää erityisesti konferenssiesitelmien luentodioja tähän blogiini yhdessä tapahtumista itse ottamieni valokuvien kanssa.

Blogin kirjoittamiseen on tehty monia oppaita ja yksi alan kotimaisista teoksista on Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen Blogimarkkinointi (2011). Siinä ohjeistetaan blogin kirjoittajia nollatilanteesta blogimarkkinoijiksi ja sisällöntuotantoon kannustetaan seuraavasti:

"Monet surevat, että blogiin ei riitä kirjoitusideoita. - - Ensinnäkin ongelmana on itsesensuuri. - - Bloggaaminen ei kuitenkaan ole Nobel-romaanin tai -tutkimuksen tekemistä. - - Toisena ongelmana on se, että omia ajatuksiaan ei huomaa eikä tiedosta. - - Trendien ja muiden kiinnostavien aiheiden löytämiseen esimerkiksi Google tarjoaa ilmaista avainsanatyökalua - - Blogillesi sopivia sesonkeja löydät puolestaan Google Trends -työkalulla (google.com/trends)." (Kortesuo & Kurvinen 2011: 28, 49.)

Trendien aalloilla pysyminen ei liene ongelma, jos kirjoittaa blogiaan omalta alaltaan, joten en usko turvautuvani muutamaan hetkeen moisiin palvelimiin. Kaikissa blogeissa se ei ole edes tarkoituksena, mutta kirjallisuudesta ja elokuvasta kirjoittaessa tulee väkisinkin innostuneeksi samoista uutuusteoksista kuin toiset lukijat ja bloggaajat. Alastaan innostuneella bloggaajalla riittää varmasti myös aiheita päivityksiin.

Omasta tutkimuksesta kerrottaessa pitäisi myös hallita media, jossa aiheestaan kirjoittaa. Yrittäjänaisten Keskusliiton toimitusjohtaja Heli Järvinen onkin listannut, ettei tule hienostella sivistyssanoilla tai suhteuttamattomilla tutkimusluvuilla, vaan pitää kaivaa tutkimuksesta esiin tarina ja edistää tutkimustulosten esiin tuomista maustamalla kertomaansa (Laukkanen 2012: 21). Toisaalta näin onnistut varmasti -vinkkeihin tulee suhtautuakin varauksella, sillä Blogimarkkinointi-kirjan tekijät itsekin kertovat, että

"Huonoimmat bloggausvinkit ovat kahdenlaisia: a) niitä, jotka toimivat vain marginaalisissa tapauksissa ja b) niitä, joita ei voi perua" (Kortesuo & Kurvinen 2011: 31).

Esteitäkin blogijulkaisemiselle toki on niin lain mukaan kuin kirjoittajan pään sisälläkin. Tekijänoikeudellinen aineisto on tietenkin oma tapauksensa, ja jokaiselle tulisi antaa kunnia työstään – tämä on osasyy, miksi tahdon merkitä jokaiseen blogipäivitykseni loppuun myös tiedot teoksista, joita olen päivityksessä käsitellyt, eikä blogissani ole vielä ollut kuvia. Toisaalta on myös hyvä tiedostaa Kortesuon ja Kurvisenkin vinkkaamat ilmaiset kuvapankit, kuten StockXCHNG ja MorgueFILE (s. 42). Kirjoittajan pään sisällä on myös jatkuvaa rajankäyntiä siitä, mitä voi julkaista. Jos huomaa tutkimuksensa etenevän, tahtoisi sen tuloksia toki jakaa heti kaikille, mutta toisaalta tahtoo ensin ylittää virallisen julkaisukynnyksen, jos onnistuu löytämään jotain aivan uutta. Esteet liittyvät myös paljon blogiaiheiden rajaamiseen, sillä kaikista elokuvista ja kirjoista ei mitenkään ehdi kirjoittaa – realiteetit nousevat vastaan.


Kortesuo, Katleena & Kurvinen, Jarkko (2011) Blogimarkkinointi. Blogilla mainetta ja mammonaa. Helsinki: Talentum. 
Laukkanen, Minna (2012) "Uutispommittaja vai rampa ankka? Tutkijoiden roolista mediassa." Tiedetoimittaja 1/2012, s. 21–22.