"Lieneekö tämä suomalaisen elokuvan kaunein kameran liike? Se on pieni rakkaustarina, jonka toinen osapuoli on Helsingin kaupunki."Näin pohtii Peter von Bagh yhtenä voice-over-kertojista dokumenttielokuvassaan Helsinki, ikuisesti (2008). Aatteiden kohteena on Ansa Ikosen näyttelemän Ansa Koskelinin luoma katse Helsingin ylle Yrjö Nortan ohjaamasta SF-paraatista (1940).
Yle lähetti Kesäkinonsa jatkoksi
Peter von Baghin elokuvia eilen, lauantaina. Dokumenttielokuvassa Helsinki,
ikuisesti kuvataan Helsinkiä mielenkiintoisesti sadan vuoden ajalta fiktiivisin
ja dokumentaarisin elokuvapätkin, maalauksin, valokuvin, lauluin ja
runoin.
Kuvien ja tekstien kaupunkia ei
kuitenkaan ole olemassa, eikä ole koskaan ollutkaan. Se on utopiaa,
jota kuvataan ihanteena tai dystopiana. Niinpä von Baghin dokumenttielokuvakaan ei kuva mitään todellista kaupunkia sen enempää kuin fiktiiviset elokuvatkaan. Tämä ei toki vähennä elokuvan viehätystä tai arvoa. Erja Mannon ääni kertookin von Baghin dokumentissa Katariina ja Munkkiniemen kreivi -elokuvasta (1943):
"Ehkä kaupunginosat ovat lähinnä ihmismielen kuvitelmia, kuten kuvitelman Munkkiniemi, jonka romanssi on elänyt pidempään kuin monet ikuisiksi uskotut talot."
Jos siis kotimaisen elokuvan kaunein
kameraliike kuvaa Ansa Koskelinin ja Helsingin
rakkautta, lienee von Baghin oma Helsinki-elokuva, jos baghmaisen
runollisiksi heittäydymme, rakkauskirje kaupungille, jota ei ole.
von Bagh, Peter (2008) Helsinki,
ikuisesti. Illume Oy.
Elstelä, Ossi (1943) Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Suomen Filmiteollisuus.
Elstelä, Ossi (1943) Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Suomen Filmiteollisuus.
Norta, Yrjö (1940) SF-paraati. Suomen Filmiteollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti