Kääk! Ankkojen siivellä

Vuosittainen Tampere kuplii -tapahtuma on jälleen käynnissä, joten sen kunniaksi lyhykäinen Ankka-postaus. Disneyn Ankkojen maailmanhistoria -sarja jakaa maailmanhistorian perinteiseen kuuteen lohkoon: Esihistoria ja varhaiset korkeakulttuurit, Antiikin aika, Keskiaika, Renessanssista suuriin vallankumouksiin, Löytöretket ja Uusi maailma sekä Nykyaika. Jokaisessa näistä kirjoista käydään sarjakuvan avulla menneessä ajassa – osin myös tarinan maailmassa niin, ettei kaikkia tarinoita voi pitää historiallisesti paikkansa pitävinä. Tämä kuitenkin kerrotaan selkeästi nuorellekin lukijalle kirjojen aloituksissa, "Historiaa ankan siivellä"-johdannoissa, joissa kotimaiset historiantutkijat kertovat käsiteltävän aikakauden keskeisimmät tapahtumat ja taustatiedot. Ankkamaisimmin tässä tehtävässä onnistuu 1. osan "Afrikasta Atlantikseen"-tekstissään Vesa-Pekka Herva. Teossarjan ansioksi onkin luettava paikallisuus, sillä nämä johdattelevat tekstit eivät ole käännettyjä, vaan suoraan kotimaisten asiantuntijoiden kynistä. Tai kuten asiaankuuluvasti tulisi ilmaista: räpylöistä. 

Mennyt aika pyritään tuomaan hyvin eläväksi ja sitä väritetään tarinoissa fiktiolla lapsilukijoiden iloksi. Kerrontaan tuodaan mukaan myös nykyaikaa, muun muassa tasa-arvoajattelun kautta, kun Iines sonnustautuu keskiajalla haarniskaan ja toteuttaa unelmansa ritarin ammatista. Kuvitus ja dialogi eivät aina yllä Ankka-tuotannon parhaimmiston tasolle, mutta historian melko ansiokas kahlaaminen läpi näinkin tiiviissä muodossa antanee tämän anteeksi. Kuten vanhastaan länsimainen historiankirjoitus, pohjaa ankkahistoriakin lähinnä länsimaalaisiin taruihin ja historiaan. Esimerkiksi Kiinan historiaan viitataan vain ohimennen johdantoluvuissa, joissa kerrotaan Euroopan "kehittyneen" idän jättejä hitaammin. 

Menneessä käydään teoksissa monin eri tavoin. Sinne matkataan aikakoneella ja joskus sinne päädytään arkeologisen luennon tai kaivauksien johdattelemana sekä toisinaan Indiana Hopon villien tutkimusten ja päätelmien kautta. Erityisesti keskiajan ja uuden ajan taitteessa on osuvaa matkata myös loitsun avulla. Jo ensimmäisessä osassa käydään läpi suuri määrä merkittäviä tapahtumia: nähdään alkuräjähdys – ja itseasiassa jopa hetki ennen tätä – elämänmuotojen kehittyminen, tulen ja pyörän keksiminen, "Hammarupin" lakien kirjaaminen, todennetaan Atlantiksen myyttinen kohtalo, käydään "Hopopotamiassa" (Mesopotamiassa) tutustumassa ziggurateihin ja tietenkin Niilin leipeillä pyramideihin ja faaraoihin. Tuttuja viitteitä on myös keskiajalla, jolloin purjehditaan viikinkien kanssa, tavataan Dante ja taistellaan Attilaa vastaan. Uuden ajan alussa sen sijaan tavataan William Shakespeare, Galileo Galilei, Nikolaus Kopernikus ja selvitetään Mona Lisan hymyn mysteeri. Lukijat pääsevät tutustumaan myös kirjapainon syntyyn, käyvät Aurinkokuninkaan hovissa ja Pohjois-Amerikassa sekä kohtaavat valistuksen tuulet. Löytöretkien aikoihin etsitään Intiaa, mutta pääsytään aivan muualle, tutustutaan inkoihin ja mohikaaneihin, seikkaillaan villissä lännessä ja käydään Maylflowerin kannella. Sarjan Nykyaika-osassa nähdään puolestaan paljon uusia keksintöjä, jotka johtavat muun muassa tutulta kuulostavan lentäjän, Punaisen ankan, luo, sekä tuttuja kohteita, kuten Eiffel, ja lounastetaanpa Mikin kanssa myös rakennustelineillä New Yorkin yllä. Roopen rahasäiliössä aletaan käyttää tietokonetta ja käydään Indiana Hopon innoittamana avaruudessa. Lopulta käydään myös musiikin maailmassa, kun "Ulvojat" alkavat rokata.

Varhaisten korkeakulttuurien aikakaudelle sijoitettu Aku Assurin torni on puolestaan ankkakirjoittajien mielikuvituksen tulosta, vaikka muistuttaakin ulkoisesti tuttuja rakennelmia. Antiikin aikana myytit, ankkamainen fiktio ja historia menevät iloisesti sekaisin, kun tarinoissa kuullaan muunmuassa Troijan kohtalosta, maailman seitsemästä ihmeestä, roomalaisten tieprojektista sekä kohdataan Minotaurus, Troijan Helena ja Odysseus. Keskiajalla Mikki kohtaa Robin Hoodin ja Aku päätyy seikkailuun, joka muistuttaa hyvin paljon Raivoisaa Rolandia, ja uudella ajalla Aku joutuu Cyrano De Bergeracin maailmaan. Löytöretkillä seilataan puolestaan Rosvo-Roopen laivassa. Nämä viitteet taruihin ja teksteihin ovatkin ankkamatkojen mielenkiintoista materiaalia, ja jos ajatellaan teoksien olevan suunnattu lapsiyleisöllekin, synnyttävät ne varmasti myös keskusteluja kirjan äärellä ja uudelaisen tavan oppia menneisyydestä.

Mukana ovat tuttujen ankkalinnalaisten esi-isät ja kaukaiset tuttavat, joiden piirteet ovat sangen tuttuja: Roope edustaa ahneutta ja saituutta ollessaan aina vain huolissaan kylvyistään, tapahtuivat ne sitten kolikoissa, kullassa tai simpukoissa. Akun huonoa tuuria ja kommelluksia tietää myös odottaa siinä missä Pellen keksintöjäkin. Hannu Hanhen onni ei muutu, elää hahmo millä aikakaudella ja nimivariaatiolla tahansa. Hansu laiskottelee, ja Mikki seikkailee.

Hauskasti toteutetut historiakirjat ovat siis ankkamaisen vauhdikkaita ja ennen kaikkea viihdyttävät lukijaa samalla, kun innostavat lapsia hakeutumaan jatkossakin menneiden aikojen äärelle.

Ahonen, Kirsi; Kastari, Anna; Lehtonen, Lilli; Perälä, Riku; Rusokallio, Elina; Viitanen, Ville & Äärilä, Mika (2013, toim.) Ankkojen maailmanhistoria 1. Esihistoria ja varhaiset korkeakulttuurit. Sanoma Magazines Finland Oy. Suom. Norrman, Elina; Tupala, Kaisu; Vesterinen, Mikko & Aku Ankan taskukirjan toimitus. 3. p.

Lehtonen, Lilli; Kastari, Anna; Perälä, Riku; Valli, Kati; Viitanen, Ville & Äärilä, Mika (2011, toim.) Ankkojen maailmanhistoria 2. Antiikin aika. Sanoma Magazines Finland Oy. Suom. Ahonen, Kirsi; Keynäs, Ville; Kivimäki, Arto; Partanen, Anu; Pääkkönen, Saara; Tupala, Kaisu & Aku Ankan taskukirjan toimitus. 2. p.

Kastari, Anna; Perälä, Riku; Rusokallio, Elina & Viitanen Ville (2010, toim.) Ankkojen maailmanhistoria 3. Keskiaika. Sanoma Magazines Finland Oy. Suom. Ahonen Kirsi; Keynäs, Ville; Partanen, Anu, Pääkkönen, Saara & Aku Ankan taskukirjan toimitus. 2. p.

Hurme, Jenni; Kastari, Anna; Perälä, Riku & Viitanen, Ville (2011, toim.) Ankkojen maailmanhistoria 4. Renessanssista suuriin vallankumouksiin. Sanoma Magazines Finland Oy. Suom. Ahonen, Kirsi; Keynäs, Ville, Partanen, Anu & Aku Ankan taskukirjan toimitus.

Kastari, Anna; Rusokallio, Elina; Perälä, Riku & Viitanen Ville (2012, toim.) Ankkojen maailmanhistoria 5. Löytöretket ja Uusi maailma. Sanoma Magazines Finland Oy. Suom. Keynäs, Ville; Partanen, Anu; Partanen, Riku & Aku Ankan taskukirjan toimitus. 2. p.

Hurme, Jenni; Kastari, Anna; Perälä, Riku; Viitanen, Ville & Äärilä, Mika (2012, toim.) Ankkojen maailmanhistoria 6. Nykyaika. Sanoma Magazines Finland Oy. Suom. Ahonen, Kirsi; Keynäs, Ville; Partanen, Anu; Partanen, Riku; Pääkkönen, Saara & Aku Ankan taskukirjan toimitus.

Minna Canthin päivänä

Olen jostain syystä tarttunut viime aikoina usein 1800-luvun lopun teoksiin. Suurkulutuksessa ovat olleet muiden muassa Minna Canthin ja Juhani Ahon teokset, joita on erityisen mielenkiintoista lukea rinnakkain saman ajan kuvauksina. Canthin Hanna (1886) ja Ahon Helsinkiin (1889) kuvaavat elämää hyvin eri näkökulmista, mikä ei ole ihmeellistä, sillä onhan niiden kirjailijoillakin ollut näkemyseroja, mutta toisaalta niiden asetelmissa on paljon samaakin.

Maaseutu–kaupunki-vastakkainasettelu on molemmissa teoksissa samankaltainen. Maalla eletään lähes kansallisromanttista vapaata, ihanaa ja tervettä elämää, kun sen sijaan kaupungeissa on paheellista, ahdasta ja meluisaa. Hanna on nuori tyttö, joka lähetetään vahvistamaan terveyttään maalle, kun sen sijaan Juhani Ahon teoksen päähenkilö Antti on nuori maalta Helsinkiin matkaava ylioppilas, joka laiva- ja junamatkan aikana heittää hyvästit raittius- ja siveellisyysaatteille. Päähenkilöiden tilanteissa näkyy ilmestymisajankohdan sukupuoliero, sillä Hannan hahmon kaltainen henkilö ei olisi voinut opiskella ja elää yhtä vapaasti kuin Antti. Canthin vahva tasa-arvoaate ja Ahon teoksen pohdinta kielikiistasta ja yhteiskuntaluokista ovat molemmat aikansa kuvia, mutta kuvaavat tilannetta eri näkökulmista. Antti määritellään "ruotsalaisten" puolelle kuuluvaksi melko varakkaaksi opiskelijaksi, kun taas Hanna kuuluu köyhälistöön ja elää paljon konservatiivisempaa elämää, vaikka irrottautuukin lopulta uskonnon vaikutuspiiristä.

Hanna kokee isänsä alkoholin käytön uhkana, koko perhettä riivaavana ongelmana, johon ei pysty puuttumaan, mutta Antti taas tahtoo juoda, koska isänsäkin joi. Hän tahtoo näyttää aikuiselta ja omatahtoiselta mieheltä, vaikka Hannalla voikin tulkita olevan selkeämpiä ja jopa kypsempiä ajatuksia moraalista ja opiskelusta. Tämä on luonnollisesti aihe, jota kirjailijat ovat pyrkineet korostamaankin. Hannaa kuvataan usein psykologisesti, henkilöhahmon tunteisiinsa ja sisäiseen elämäänsä keskittyen, koska hänellä ei ole suurta fyysistä liikkumatilaa aikakautensa naisen roolissaan, kun taas Antin mielessä käyvät ajatukset ovat harvemmin kovin syvällisiä ja hahmo kuvataankin pikemminkin tekojensa kautta ikään kuin käänteisenä kasvutarinana. Hanna jää kotiin omaan rooliinsa ompelemaan ja haave opettajaksi opiskelemisesta jää vanhempien mielipiteiden varjoon, mutta Antti on konkreettisestikin koko ajan matkalla johonkin uuteen. Antin tekemät viittaukset David Copperfieldiinkaan eivät olisi sopineet Hannan elämänalaan. Rakkautta ja jopa erotiikkaa kuitenkin molemmista teoksista löytyy, kun sydämensä särkenyt humalainen Antti silmäilee kanssamatkustajiaan ja laivan henkilökuntaa ja Hanna tutustuu yhtäältä opiskelijapoikaan, Woldemariin, mutta toisaalta suhtautuu kiinteästi myös naispuolisiin ystäviinsä.

Teosten avoimet loput eivät ole suomalaisenkaan kirjallisuuden positiivisimpia, mutta lähes naturalistisesti kirjoitettu tarina kestää aikaa, ja molempien teosten teemat toistuvat kirjoittajasukupolvelta toiselle. Konteksti ja opettavuuden aste muuttuvat, mutta lukija jää.

Aho, Juhani (1997/1889) Helsinkiin. Helsinki: SKS.
Canth, Minna (e2015/1886) Hanna. Helsinki: Elisa Kirja (e-kirja).

Paluu arkeen

Kolme väitöskirja-artikkelia ja kaksi kirjaa myöhemmin.

Vuosi on vihdoin vaihtunut ja uudessa kalenterissa on lähinnä töitä, väitöskirjaa ja muita opintoja, mutta tuntuu, että johonkin väliin voisi saada mahtumaan myös blogin. Ajoittain, sivu kerrallaan. Säännöllisen epäsäännöllisesti.