Yksi tämän blogin sivujuonista on sosiaalisen median kurssille osallistuminen, ja osa blogipäivityksistä onkin vastauksia kurssiin liittyviin kysymyksiin.
Miksi lähteä mukaan tällaiseen hankkeeseen? Vastauksen antaminen on yhtä helppoa ja vaikeaa kuin perustelut blogin perustamiselle: tahto oppia ja kokeilla jotain uutta. Kirjoittamalla aiheista, jotka liittyvät omaan tutkimukseen, tai sosiaalisen median taitojen kartuttaminen niitä julkisesti pohtimalla voivat parhaimmillaan osoittaa, missä viestinnällisissä aiheissa on vahvimmillaan, ja miten kehittää heikkouksiaan. Kuinka siis voisin hyödyntää verkkoviestinnässä puheviestintävahvuuksiani, kuuntelukykyä, asiakeskeisyyttä ja havainnollistamistaitoa? Asiakeskeisyys on helpoimmin ympäristöstä toiseen mukautuva ominaisuus, mutta blogikommentteja lukiessani voin hymyillä, hymistä ja nyökytellä kuinka paljon tahansa, ja silti vastassani on aina koneen kylmä ruutu. Tämä ominaisuuteni pitää siis saada jotenkin muutettua sanalliseksi, tekstuaaliseksi, viestinnäksi. Toisaalta blogipohjat ja sosiaalinen media yleensä ovat käyttöominaisuuksiltaan joustavia ympäristöjä, eli siellä voi julkaista videoita, koosteita ja multimediaesityksiä, kuten PowerPointteja – näin perinteisen tekstuaalisen havainnollistamisen lisäksi voi hyödyntää myös kuuntelukykyään, jos esimerkiksi blogia käyttäisi jatkossa työryhmän työskentelyssä verkkokokouksen keinoin.
Toisaalta viestintätaitojen vahvuudet saattavat paljastaa itsessään myös heikkouksia. Kuuntelukyky voi johtaa harmonian etsintään ryhmässä toimiessa, mikä ei ole suotavaa, jos tahtoo saada oman eriävän mielipiteensä kuuluville. Toisaalta tämän tiedostaessaan tulee helposti lausuneensa oman kantansa asioihin hyvinkin suoraan. Asiakeskeisyydestäni huolimatta havainnollistamistaipumukseni vie vieläpä usein pitkien tekstien kirjoittamiseen, kun yritän selvittää esittämäni asian kaikki puolet – ristiriitaisesti ihanteeni on kuitenkin tiivistää kaikki valmiiksi mahdollisimman lyhyeen puheevuoroon. Tässä ristiaallokossa pitäisi sitten viestijänä kehittyä. Blogi sallii pidemmätkin päivitykset, mutta monet muut sosiaalisen median muodot vaativat lyhyitä päivityksiä, jos tahtoo, että joku toinen niitä jaksaisi lukea. Toivottavasti siis havaitsen julkistaessani ajatuksiani, että ilmaisuni on tiivistynyt asian ympärille, mutta säilyttänyt silti havainnollisuutensa ja oman tyylinsä kuivettumatta virastokieleksi.
Suomalaisen viestintäkulttuurin tavoin en siis pelkää hiljaisuutta tai toisten kuuntelemista, vaikka kohteliaan suoraan ja luotettavaan viestintään pyrinkin osallistumaan: sisällön laatu korvaa ehdottomasti määrän. Aika näyttää, kuinka pahoin tämä mantra jää toteutumatta tässä blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti